Ensikosketus Australiaan

Neljän Balilla vietetyn viikon jälkeen vaihdoin maisemaa. Canggun ihana ranta sai jäädä, kun lensin ”down under” eli alas Australiaan, kaikkien aikojen unelmieni kohteeseen. Jetstarin lento Balilta Etelä-Australiaan, Adelaideen, kesti viisi tuntia - pitkään alla näkyi vain punaista erämaata. Perillä Adelaiden pienellä lentokentällä minua odotti jo kauan sitten australialaistunut suomalais-brittiläinen vastaanottokomiteani. Erkki oli aikoinaan Suomessa lomalla käydessään kehottanut ”pistäytymään kylässä, jos liikutte meillä päin” - nyt sitten vihdoin matkustin paikan päälle edustamaan sukua!

Australiaan matkustaminen oli siis haaveeni niin pitkään kuin muistan. Tiedättehän - onhan se jännää, että kun Suomessa on talvi, toisella puolella maailmaa on kesä - aurinko paahtaa tauotta, kengurut hyppivät kaikkialla ja söpöt koalat kiipeilevät puissa - puhumattakaan siitä, että ihmiset roikkuvat ylösalaisin ja kaikki näyttävät Crocodile Dundeelta ja puhuvat hassusti englantia. Mielikuva Australiasta ja australialaisista on toki vuosien varrella muuttunut, mutta monta juttua opin vasta paikan päällä.

Australiassa puhutaan koko ajan säästä, jopa enemmän kuin Suomessa. Uutiset alkavat säätiedotuksella, monena päivänä uutisoidaan pensaspaloista. Adelaideen tullessani lähipäiviksi ennustettiin yli +40 C lämpötiloja, me lähdimme kuumaa ilmaa pakoon hieman viileämpään paikkaan, Spencerinlahden rannikolle. Isäntäperheeni lupasi pitää minut viikon ajan pois auringosta - kamala lupaus aurinkoa rakastavalle! Mutta kyllä - australialaiset ovat fiksuja ja suojaavat itseään hyvin auringolta. Yhtenä tavallisen kauniina päivänä kävimme jäätelöllä kivassa gelateriassa, jonka pihalla oli pöytiä varjossa. Suosittu jätskipaikka oli tupaten täynnä, mutta kaikki istuivat viileissä ilmastoiduissa sisätiloissa. Tätä ei Suomessa näe, sen verran harvassa ovat kauniit kesäpäivät! (Yllättävä tieto: monet australialaiset ovat vaaleampia kuin minä - varsinkin lomailtuani auringossa yli kuukauden.)

Australia on monikulttuurinen, mutta tähänastisen kokemukseni mukaan enimmäkseen hyvin brittiläinen. Se johtuu tietysti suurelta osin siitä, että aikoinaan brittitutkimusretkeilijät kapteeni James Cookin johdolla tulivat ja julistivat mantereen Britteinsaarten omaisuudeksi. Australiaan tuli kolonialismin aikana paljon väkeä Euroopasta, suurin osa Briteistä, mutta paljon myös esimerkiksi Saksasta. Matkani aikana olenkin jo nähnyt niin brittiläisen kuin saksalaisen kylän. Saksalaiset aloittivat Australiassa mm. viininviljelyn. Australiaan on tultu Euroopasta mm. kaivos- ja rakennustöihin - lentolippu saattoi maksaa vain dollarin, jos tuli töihin Australiaan. Suomalaisia tuli Australiaan ensimmäisten joukossa (lue lisää). Väestössä näkyy paljon myös aasialaista alkuperää olevia ihmisiä. Yhteistä kaikille on se, että he kutsuvat itseään australialaisiksi taustastaan huolimatta. Australian alkuperäisväestöä, aboriginaaleja, on tällä hetkellä vain 2,2 % reilun 22 miljoonan asukkaan joukosta. Aboriginaalien pyhiä maita ja kansaa on pahoin riistetty. Nyt näyttäisi siltä, että aborigaalien perintöä on ruvettu vihdoin kunnioittamaan, rasismia on alettu kitkeä. Lue Australian faktat ja historia tästä.

Kengurut piileksivät puskissa. Niitä sekä vallabeja (kengurueläinten alalaji) on Australiassa ihan hirveästi, mutta vaikka ajelimme monilla teillä, joiden varrella ihan varmasti oli kenguruita, emme onnistuneet näkemään kuin muutaman niistä varoittavan kyltin! Lopulta luovutimme ja vierailimme paikassa, missä hoidetaan loukkaantuneita ja perheestään eroon joutuneita eläimiä. Siellä näin kenguruitten lisäksi myös mm. koalan, emun ja alpakoita. Lue kenguruista ja varsinkin kengurupoikasen, joey:n, ihmeellisestä syntymästä täältä.

Kirjoitan myöhemmin Etelä-Australiassa käymistäni paikoista. Vietin Adelaiden seudulla seitsemän antoisaa päivää ennen matkan jatkumista Sydneyhin - en tule koskaan unohtamaan osakseni saamaa vieraanvaraisuutta! 

Kiitos * Thank You Pat & Erkki!